 |
Lentokoneen sakkaus, tai tarkemmin siiven sakkaus on ilmiö, jossa
ilmavirtaus irtoaa siiven pinnalta ja osa nostovoimasta menetetään.
Normaalissa matkalennossa koneen siiven ja ilmavirtauksen välinen
kulma, eli kohtauskulma on pieni. Ilma virtaa tällöin siiven
pintaa pitkin jättöreunalle saakka, josta se jatkaa matkaansa
jättöreunan suunnassa. Siipi siis kääntää
ilmavirtausta ja tämä synnyttää nostovoiman (ks.
juttu taistelu nostovoimasta).
Kun kohtauskulmaa kasvatetaan ns. kriittiselle kohtauskulmalle ei ilma
jaksa enää edetä jättöreunalle saakka, vaan
irtoaa kesken ja jatkaa siitä matkaansa alkuperäiseen suuntaansa.
(Oikeastihan ilma ei liiku, vaan lentokone, mutta tässä on
helpompi ajatella niin päin, että lentokone on paikallaan
ja sen ohi puhalletaan ilmaa - kuten tuulitunnelissa.)
Koska ilma ei jaksa edetä jättöreunalle asti, vaan ikään
kuin luovuttaa ennen aikojaan,
ei ilmavirtaus myöskään käänny kovin voimakkaasti,
eikä siiven ylä- ja alapinnan välille näin ollen
synny voimakkaita paine-eroja. Silloin osa nostovoimasta häviää.
Sakkaus ei siis tarkoita sitä, että nostovoima katoaa kokonaan
ja kone putoaa kuin kivi. Sakatussa tilassa kone toki vajoaa, mutta
on oikaistavissa ja monesti jopa ohjattavissa.
Sakkaus on kuitenkin vaarallinen ilmiö matalalla.
Oleellinen asia sakkauksen ehkäisemisessä on riittävän
lentonopeuden säilytys, etenkin kaarrossa, jossa siiven kohtauskulma
kasvaa. Nopeuden tarkkailu on siis lentäjälle a ja o varsinkin
matalalla liikehdittäessä. Tosin, pikkuhiljaa lentäjälle
kehittyy ns. takapuolituntuma, joka myös kertoo liian pienestä
nopeudesta.
Onneksi useimmissa moottorikoneissa on jonkinlainen sakkausvaroitusjärjestelmä.
Lisäksi kaikki lentokoneet on suunniteltu siten, että ne pyrkivät
varoittamaan ohjaajaa lähestyvästä sakkauksesta myös
aerodynaamisesti.
Sakkaus oikaistaan pienentämällä kohtauskulmaa ja lisäämällä
tehoa. Täysin sakannut pienkone menettää tällaisessa
toimenpiteessä korkeuttaan yleensä vain muutaman kymmenen
metriä.
Isot liikennekoneet varustetaan aktiivisilla sakkauksen esto- ja varoitusjärjestelmillä.
Nykyajan liikennekoneissa myös tietokone pitää huolen
siitä, että kone ei kerta kaikkiaan sakkaa.
TEKSTI: RISTO PAJUNIEMI
|
|
